"Aadam menetti oman elämänsä ja aiheutti jälkeläistensä elämän menetyksen. Kun Aadam luotiin, Jumala asetti Eedenin puutarhaan ”elämän puun” (1Mo 2:9). Ilmeisesti tämän puun hedelmässä ei itsessään ollut elämää antavia ominaisuuksia, mutta se edusti Jumalan taetta siitä, että se, jonka Jumala antaisi syödä sen hedelmää, eläisi ”ajan hämärään asti”. Koska Jumala asetti tuon puun Eedeniin jotain tarkoitusta varten, Aadamin olisi epäilemättä annettu syödä sen hedelmää sen jälkeen, kun hän olisi osoittautunut uskolliseksi siinä määrin, että se olisi ollut Jumalan mielestä tyydyttävää ja riittävää. Aadamin rikkomuksen jälkeen häneltä otettiin pois mahdollisuus syödä tuosta puusta, ja Jehova sanoi: ”Jottei hän nyt ojentaisi kättään ja todellakin ottaisi elämän puusta ja söisi ja eläisi ajan hämärään asti...” Sitten Jehova ryhtyi sanojensa mukaisiin toimiin. Hän ei sallinut elämää ansaitsemattoman ihmisen elää puutarhassa, joka oli tehty vanhurskaita ihmisiä varten, eikä syödä elämän puusta. (1Mo 3:22, 23.) Aadam oli elänyt täydellistä elämää, joka riippui tottelevaisuudesta Jehovaa kohtaan (1Mo 2:17; 5Mo 32:4), ja nyt hän sai kokea synnin ja sen hedelmän – kuoleman – vaikutukset itsessään. Hänellä oli kuitenkin valtavasti elinvoimaa. Jopa tuossa surkeassa tilassaan, erossa Jumalasta ja todellisesta hengellisyydestä, hän eli 930 vuotta, ennen kuin kuolema korjasi hänet. Sillä välin hän saattoi siirtää jälkeläisilleen jonkinlaisen elämän, joskaan ei elämää koko täyteydessään, niin että monet heistä elivät 700–900 vuotta. (1Mo 5:3–32.) Aadamissa tapahtui kuitenkin se, mitä Jeesuksen velipuoli Jaakob kuvailee: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin; kun synti on vuorostaan suoritettu, se tuottaa kuoleman.” (Ja 1:14, 15.) Mitä ihminen tarvitsee elääkseen. Sen lisäksi että useimmat tieteeseen perehtyneet tutkijat sivuuttavat koko ihmiskunnan kuoleman syyn, he jättävät huomiotta vielä tärkeämmän asian, nimittäin ikuisen elämän tärkeimmän edellytyksen. Ihmisruumista täytyy koko ajan ravita ja ylläpitää hengittämällä, juomalla ja syömällä, mutta elämän jatkumisen kannalta on olemassa vielä jotain paljon tärkeämpää. Jehova esitti tämän periaatteen: ”Ihminen [ei] elä yksistään leivästä, vaan – – ihminen elää jokaisesta Jehovan suun ilmauksesta.” (5Mo 8:3.) Jeesus Kristus toisti nuo sanat, ja hän sanoi myös: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen työnsä.” (Joh 4:34; Mt 4:4.) Erään toisen kerran hän julisti: ”Niin kuin Isä, joka elää, on lähettänyt minut ja minä elän Isän takia, niin myös se, joka syö minua, tulee elämään minun takiani.” (Joh 6:57.) Kun ihminen luotiin, hänet tehtiin Jumalan kuvaksi, hänen kaltaisekseen (1Mo 1:26, 27). Tämä ei tietenkään tarkoittanut kirjaimellista kuvaa tai fyysistä ulkonäköä, sillä Jumala on Henki ja ihminen on lihaa (1Mo 6:3; Joh 4:24). Se tarkoitti sitä, että ihminen oli erilainen kuin ”järjettömät eläimet” (2Pi 2:12), että hänellä oli järkeä; hänellä oli samanlaisia ominaisuuksia kuin Jumalalla, esim. rakkautta, oikeudentajua, viisautta ja voimaa (vrt. Kol 3:10). Hän pystyi ymmärtämään, miksi hän oli olemassa ja mikä oli hänen Luojansa tarkoitus hänen suhteensa. Hänelle annettiin siis hengellisyyden taju, jota eläimillä ei ollut. Hän saattoi arvostaa ja palvoa Luojaansa. Tämä kyky synnytti Aadamissa tarpeen. Hän tarvitsi muutakin kuin kirjaimellista ruokaa; hänen täytyi saada hengellistä ravintoa; hänen täytyi tyydyttää hengellisyyttään, jotta hän voisi henkisesti ja fyysisesti hyvin. Näin ollen elämä ei voi jatkua loputtomasti ilman Jehova Jumalaa ja hänen hengellistä huolenpitoaan. Jeesus sanoi ikuisesta elämästä: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh 17:3.)" wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1200002739
Posted on: Sun, 16 Jun 2013 23:01:02 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015