Kari Huhdan vesitorni-ironiaan liittyen oma kirjoitukseni Lauttasaari lehdessä. Vesitorni in memoriam Lauttasaarelaisia kohtasi maanantaina, päivä Lauttasaari-päivien jälkeen surusanoma. Saaren maamerkki, suorastaan sen tunnus eli vesitorni sai kaupunginhallitukselta viimeisen purkutuomion. Rahan valta ja kulttuuri- ja kauneusarvoista piittaamattomuus peri voiton. Objektiivinen fakta on, että jokainen rakennushistoriallinen aikakausi tarvitsee oman muistomerkkinsä. Se on kaiken kaupunkikulttuurin mitta. Saaremme vesitorni on merkittävä betonirakentamisen kohde. Se on vanhin kaltaisistaan ja ympäristöön kuuluvana se sopii paremmin säilytettäväksi kuin ”irralliset” Myllypuron tai Roihuvuoren tornit. Tornilla on subjektiivinen sisältö. Onko olemassa mitään monumenttirakennusta, joka sopii niin hyvin ympäristöönsä? Sienimäinen torni on kiistatta saaremme maamerkki. Kirkon torni näkyy kaupungista tultaessa vasta Lauttasaaren tien harjalla, mutta sieni peittää suojaansa koko vanhan Lauttasaaren. Säilyttämiskustannusten hinta on kuulemma käsittämättömät neljä miljoonaa. Kilpailuttamalla säilyttämistä ymmärtävässä manner- Euroopassa kustannukset olisivat vain kolmannes tästä. Eikö tässä ole kyseessä myös betonirakentajien kunnia. Heidät pitäisi saada nyt talkoisiin. Viraston mukaan syksy kuluu historian selvittämisessä. Mutta eikö samalla tulisi selvittää myös tornin rakennushistoriallinen, kultturellinen, maisemallinen ja yhteisöllinen arvo? Nostan lakkini päästä toivon mukaan yhteisessä muistohetkessä. Seppo Väisänen
Posted on: Thu, 12 Sep 2013 08:28:43 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015