Kreikkaan uppoaa vielä rutosti rahaa Kreikka tarvitsee lisää hätärahaa, koska EKP haluaa omat apurahansa takaisin. Kreikkaa moinen hölmöläisten peitonjatko ei auta – se tarvitsee talousihmeen tai uuden velkasaneerauksen. Seuraava saneeraus leikkaa Suomen ja muiden euromaiden tukiluottoja, koska muita ei enää ole niin paljon kuin Kreikan velkataakkaa olisi kevennettävä. Kreikan velkakriisi ja europäättäjien epätoivoiset yrityksen kriisin ratkomiseksi ovat kuin irvokas muunnelma hölmöläisten peitonjatkosta. Nyt europäättäjät puntaroivat julkisuudessa Kreikan kolmannen "pelastuspaketin" tarvetta. Kansantarinat Hölmölän kylän asukeista ja heidän tolloista toilailuistaan kuvaavat peiton jatkamista onnettomalla tavalla: hölmöläiset leikkaavat peiton jalkopäästä pätkän kerrallaan ja ompelevat vasta leikkaamansa pätkät kiinni saman peiton toiseen päähän. Suunnilleen näin europäättäjät ja muut Kreikan "auttajat" ovat nyt "pelastaneet" ylivelkaista valtiota yhtä soittoa yli kolmen vuoden ajan onnistumatta kuitenkaan avittamaan ylivelkaista pääsemään veloistaan saati selviämään tolpilleen. Pelastumisen asemesta Kreikan valtio on kahden "pelastuspaketin" ja taloushistorian mittavimman velkasaneerauksen jäljiltä nyt rutkasti raskaammassa velkalastissa kuin sillä oli taakkanaan kriisin alkuhetkillä. Kolmas "pelastuspaketti" jatkaisi samaa hölmöläisten peitonjatkoa. Kreikka näyttää välttämättä tarvitsevan vielä ainakin yhden kunnon tujauksen tuoretta hätälainaa – jotta se pystyy maksamaan entisiä pois. Velkaa nyt enemmän kuin kriisin alussa Kreikan valtiolla oli velkaa tämän vuoden kesäkuun lopussa noin 320 miljardia euroa ja kriisin leimahtamisen aikoihin vuoden 2009 lopussa noin 300 miljardia euroa. Velkamäärä on kasvanut, vaikka Kreikka on tällä välin toteuttanut taloushistorian mittavimman velkasaneerauksen. Se leikkasi viime vuonna yksityisten velkojiensa saatavista yli sata miljardia euroa pois mutta on sen jälkeen joutunut ottamaan tilalle vielä runsaammin uutta hätärahoitusta. Samaan aikaan velkakuorman kasvun kanssa Kreikan kansantalous on supistunut ankaran laman kourissa yhtä mittaa kuudetta vuotta. Tästä on automaattisesti seurannut, että Kreikan velkaisuuden tunnusluvut ja niin sanottu velkakestävyys ovat kaiken aikaa heikentyneet eivätkä suinkaan kohentuneet. Vähän ennen kriisin alkamista Kreikan valtiolla oli velkaa suunnilleen saman verran kuin maan kokonaistuotannolle kertyi vuodessa arvoa. Velkaisuuden suhdeluku oli toisin sanoen suurin piirtein sata prosenttia. Nyt velkaa on hilkkua vaille kahden vuoden kokonaistuotannon verran ja velkaisuuden suhdeluku jo noin 180 prosenttia. Kreikka ylittää EU:n virallisen ylivelkaisuuden raja-arvon (60 prosenttia vuotuisen bkt:n arvosta) kolminkertaisesti. Kreikka on niin syvällä velkasuossa, että kolmaskaan "pelastuspaketti" ei sitä auta sen enempää kuin aiemmatkaan. Uutta hätärahaa tarvitaankin Kreikan "pelastajien" eikä Kreikan pelastamiseksi. Kreikkaa velkovat EKP ja korppikotkat Kreikan valtion vanhoista veloista erääntyy tämän vuoden toisen puoliskon aikana vajaat viisi miljardia euroa korkoineen. Ensi vuonna erääntyy maksettavaksi hieman alle 25 miljardia euroa ja vuonna 2015 noin 16 miljardia euroa ja korot päälle. Tiedot ilmenevät maan valtiovarainministeriön julkaisemista velkatilastoista. Siitä ministeriön tilastot eivät kerro mitään, minkä lajin velkoja nuo lähivuosina maksuun lankeavat velat oikein ovat. Se ilmenee muista lähteistä, kuten Kreikan valtion viimevuotisen velkasaneerauksen toteutusta ja seurauksia ruotivista tutkimusraporteista. Parin lähivuoden mittaan erääntyviä Kreikan valtion velkakirjoja on huomattavia määriä enää kahden rahoittajaryhmän hallussa: 1) Euroalueen keskuspankki EKP yhdessä euromaiden kansallisten keskuspankkien kanssa 2) Yksityisten rahoittajien velkasaneerauksesta kieltäytyneet niin sanotut vapaamatkustajat, kuten kovanaamaisimmat vipurahastot ja maksuhäiriötilanteiden hyödyntämiseen erikoistuneet niin sanotut korppikotkarahastot (vulture funds). Näistä kahdesta ryhmästä EKP ja euromaiden keskuspankit ovat ratkaisevasti suurempi velkojaryhmä. EKP ja muut keskuspankit perivät Kreikalta moninkertaisesti runsaampia saatavia kuin vipu- ja korppikotkarahastot. EKP haluaa omat rahansa takaisin Kreikan valtiota odottavat maksuvaikeudet viimeistään ensi vuonna, sillä sen varat eivät näillä näkymin riitä lähivuosien aikana erääntyvien vanhojen velkojen kuoletuksiin. Esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja EU-komission laatimien velkakestävyyslaskelmien mukaan Kreikan kolmen lähivuoden rahoitustarve on vähän alle 50 miljardia euroa, josta kattamatta on tällä tietoa vähän yli kymmenen miljardia euroa. Tuo hieman yli kymmenen miljardia euroa lienee seuraavaksi valmisteltavan uuden "pelastuspaketin" vähimmäismäärä. Rahasumma on pieni tähänastisten tukiluottojen rinnalla mutta pienikin lisärahoitus on lisätuen moneen kertaan kieltäneille päättäjille poliittisesti kiusallinen. Kiusallista tai ei, Kreikan olisi jollakin konstilla maksettava lähivuosina erääntyvät velkansa. Kyse on suurimmaksi osaksi EKP:n ja euromaiden kansallisten keskuspankkien hallussa olevien velkakirjojen kuoletuksista. EKP ja euromaiden keskuspankit ovat tehneet Kreikan ja muiden euromaiden poliitikoille hyvin selväksi, että eurojärjestelmän keskuspankit eivät suostu velanmaksun lykkäyksiin, muihin huojennuksiin tai varsinkaan luottotappioihin. Tästä Kreikan rahapulasta ja EKP:n ja keskuspankkien tiukasta linjauksesta johtuu, että euromaiden talouspäättäjillä on edessään vaikea valinta: kootako Kreikalle velanmaksua varten vielä yksi "pelastuspaketti" vai salliako Kreikan ja EKP:n ajautuminen avoimeen ja arvaamattomaan selkkaukseen. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble nosti viime viikolla niin sanotusti kissan pöydälle arvioimalla Kreikan tarvitsevan lisää rahoitustukea. Tosin hänkin puhui edelleen Kreikan eikä suinkaan EKP:n auttamisesta. Velkoja saneerattu tähänkin mennessä Saksan niin kuin muidenkin euromaiden poliittiset johtajat kiistävät edelleen jyrkästi Kreikan tukiluottojen minkäänlaiset armahdus- tai leikkaustarpeet. Samaan tapaan kuin he vielä kaksi vuotta sitten kiistivät Kreikan yksityistenkin velkojen leikkaustarpeen. Virallisista kiistämisistä huolimatta Kreikan tukiluottoja on jo tähän mennessä kevennetty tuntuvin huojennuksin – ja mitä todennäköisimmin niitä kevennetään vielä lisää entistäkin tuntuvammin huojennuksin. Aivan niin kuin kävi Kreikan yksityisille veloille. Kreikalle seuraavaksi koottava uusi "pelastuspaketti" on tarpeen EKP:n päästämiseksi pälkähästä. Mutta se ei palauta Kreikan rahoitusasemaa kestävälle tolalle eikä se välttämättä kevennä valtion velkaisuutta euronkaan vertaa. Kyse on taas uuden velan kasaamisesta vanhan maksamiseen – samaan tapaan kuin hölmöläiset jatkaisivat liian lyhyttä peittoaan. Kreikan velkakestävyys kohenee ja sen velkaisuus kevenee aivan muilla keinoin kuin uutta velkaa vanhan päälle kasaamalla. Tähän tepsii ainoastaan talousihme – tai mojova velkasaneeraus. Velkakestävyys talousihmeellä Kreikka voi saavuttaa joten kuten kestävän rahoitusaseman nykyisen velkamäärän ja hirmuisen talouskasvun yhdistelmällä tai totunnaisen talouskasvunsa ja radikaalisti nykyistä pienemmän velkamäärän yhdistelmällä. Sen sijaan Kreikan nykyinen tai edes viime vuosikymmenten tavanomainen talouskunto ja nykyinen velkamäärä ovat kestämätön yhdistelmä ja taloudellinen epäyhtälö. Kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö Capital Economics on laskenut, että Kreikan pitäisi kyetä peräti viiden prosentin vuotuiseen talouden kasvuvauhtiin peräti 20 vuoden ajan painaakseen velkaisuusasteensa pelkän talouskasvun voimin edes 90 prosenttiin vuotuisen bkt:n arvosta. Laskelma perustuu Kreikan valtion nykyiseen velkamäärään ja oletukseen valtion budjettitalouden perusjäämän eli tulojen ja ilman korkomenoja laskettujen menojen tasapainoon. Analyysiyhtiö muistuttaa, että Kreikan talouden keskimääräinen kasvuvauhti on vuoden 1999 jälkeen ollut hädin tuskin yksi prosentti vuodessa. Yhtiö pitää perin epätodennäköisenä, että kasvuvauhti piakkoin kiihtyisi viiteen prosenttiin vuodessa saati pysyisi noin hurjana vuosikausia yhtä soittoa. Talousihmeen lisäksi Kreikan velkakestävyys voi palautua vain velkamäärää supistamalla. Se taas onnistuu vain velkoja maksamalla tai niitä leikkaamalla. Kun rahaa maksamiseen ei ole, jäävät jäljelle leikkaukset. Ja kun muita velkojia ei enää ole leikkaustarpeen vertaa, jäävät jäljelle tarkemmin sanottuna julkisten velkojen, kuten Suomen ja muiden euromaiden lainaamien ja takaamien hätäluottojen, leikkaukset. Kreikan velkamäärä pitäisi panna puoliksi Kreikan velkakuorman keventäminen uuden velkasaneerauksen voimin koskee likimain vääjäämättä Suomen ja muiden euromaiden lainaamia ja takaamia tukiluottoja, jos sikseen tulee. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että muunlaisten velkojien leikkauskelpoisia saatavia ei ole likimainkaan sen vertaa jäljellä kuin Kreikan velkakestävyyden palauttamiseksi olisi leikattava. Kreikan velkaisuusaste laskee nykyisestä noin 180 prosentista 90 prosenttiin esimerkiksi mitätöimällä puolet valtion kaikista voimassa olevista velkavastuista. Velkojen nimellisarvoin puhe olisi noin 160 miljardin euron leikkaustarpeesta. Yksityisten velkojien hallussa on viimevuotisten saneeraustoimien jälkeen enää alle 30 miljardin euron nimellisarvoiset velkakirjalainat, joita olisi teoriassa mahdollista leikata. Edes niiden täysi mitätöinti ei palauttaisi Kreikan velkakestävyyttä. IMF ja EKP ovat varanneet itselleen koskemattoman velkojan aseman ja ne tuskin taipuvat luottotappioihin. Jäljelle jäävät Suomen ja muiden eurovaltioiden sekä niiden vastuulla toimivan ERVV-vakausvälineen tukiluotot. Sopusaneeraus vesittäisi vakuudet Kreikan valtiolla on Suomen ja muiden eurovaltioiden lainaamaa ja takaamaa velkaa noin 180 miljardia euroa. Siitä riittäisi 160 miljardin euron leikkaustarpeeseen – ja vielä jäisi vähän ylikin. Suomen noin kahden prosentin tukiosuudella harjoituksen vuoksi laskien selviää, että Suomen osuus 160 miljardin euron leikkaustarpeesta olisi kolmisen miljardia euroa. Samalla parin prosentin osuudella laskien selviää, että leikkaamatta jäävästä 20 miljardista eurosta Suomelle jäisi jäljelle vähän alle puolen miljardin Kreikka-saatavat. Tukiluottojen saneeraustapa ratkaisee, saako Suomi varta vasten Kreikka-riskin suojaksi hankkimastaan vakuusjärjestelystä tappioiden hyvityksiä vai ei. Jos tappioita koituu sopusaneerauksin, Suomi ei saa vakuusjärjestelystä euroakaan. Jos taas Kreikka keventää velkahuoliaan ja aiheuttaa Suomellekin takaustappioita tukiluottojen sopimuksia yksipuolisesti irtisanomalla tai muutoin rikkomalla, voi Suomi saada hyvityksiä 30 vuoden kuluttua tai myöhemmin oikeusriitojen päätyttyä. Taloussanomat Jan Hurri 25.8.2013 06:01
Posted on: Sun, 25 Aug 2013 06:54:41 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015