Kumpaa nyt pelkäisi, inflaatiota vai deflaatiota? Keskuspankit ovat vuosien ajan pelotelleet kansaa inflaatiopeikon ilkeyksillä. Nyt inflaatio on miltei kadonnut eikä se ole enää paha peikko vaan turva uutta vitsausta vastaan. Nyt peikon avulla pitäisi torjua inflaatiotakin vaarallisempi deflaatiomörkö. Tällainen pelottelu perustuu osin harhaanjohtaviin ja jopa vääriin väitteisiin rahan ja hintojen luonteesta. Talousviikon yllätysuutisia oli euroalueen keskuspankin EKP:n torstainen päätös laskea ohjauskorko 0,25 prosenttiin. Korko painuu lähemmäs nollaa kuin koskaan aiemmin, ja pian keskuspankki lainaa rahaa pankeille likimain ilmaiseksi. Yllätys oli koron laskeminen jo nyt eikä vasta joulukuussa niin kuin rahamarkkinoiden ammattiennustajat olivat veikanneet. Koronlaskun kiirehtiminen kertoo, että euroalueen talouskunto ja -näkymät ovat EKP:n mielestä ankeammat kuin markkinat olivat olettaneet. Koronlaskua todennäköisesti aikaistanut uusi huolenaihe on euroalueen inflaatiovauhdin hidastuminen olennaisesti hitaammaksi kuin sen EKP:n tavoitteen mukaan pitäisi olla. EU:n tilastoviranomainen Eurostat kertoi vain viikkoa ennen EKP:n korkopäätöstä, että euroalueen kuluttajahintojen vuotuinen nousuvauhti oli lokakuussa hidastunut 0,7 prosenttiin. Hintakehitys on ollut vaisuinta sitten talouskriisin ensirytinän, jolloin euroalueen kuluttajahinnat lakkasivat nousemasta ja painuivat vuonna 2009 lyhyeksi aikaa laskuun. Suomeksi sanottuna euroalueella myytävien tuotteiden ja palveluiden hinnat ovat nyt vuoden ajan pysyneet poikkeuksellisen vakaasti aloillaan. Tämä ei kuitenkaan ole sellaista hintavakautta kuin EKP haluaa. Virallinen hintavakaus tavoittelee inflaatiota EKP vaalii hintavakautta niin kuin EU:n perussopimuksen sille määräämä tehtävä vaatii. Tehtävä vaikuttaa täsmälliseltä mutta on kuitenkin epämääräinen, sillä perussopimus ei ole mitenkään määritellyt hintavakauden käsitettä. EKP on saanut määritellä hintavakauden käsitteen ja ihanteen niin kuin on parhaaksi katsonut. EKP:n ylin toimielin, neuvosto, päätti ennen euron käyttöön ottamista vuoden 1998 syksyllä, mitä euroalueen hintavakaus tarkoittaa. Se tarkoittaa keskimäärin vajaan kahden prosentin vuotuista inflaatiota. Euroalueen virallinen hintavakaus ei toisin sanoen tarkoita yleisen hintatason vakautta, vaan se tarkoittaa hintojen alituista ja vakaata kohoamista. Osuvampi ilmaisu EKP:n rahapolitiikan tavoitteelle olisikin inflaatiovakaus eikä hintavakaus. Tämän virallisen hintavakauden on EU:n perussopimuksen mukaan tarkoitus suojella euron ostovoimaa. Mutta tämäkin tarkoittaa muuta kuin miltä kuulostaa, sillä EKP:n tavoittelema hintavakaus tarkoittaa käytännössä euron ostovoiman vakaata mutta varmaa heikkenemistä. EKP:n inflaatioihanne tarkoittaa, että yleinen hintataso kaksinkertaistuu ja euron ostovoima puolittuu tasaisen varmasti 40 vuoden välein. Hintojen nousu on yhtä kuin rahan ostovoiman heikkenemistä eikä suinkaan aitoa talouskasvua saati elintason kohoamista. Edes lievän inflaation edut kiistanalaisia Euroalueen inflaatiovauhdin hidastuminen 0,7 prosenttiin ilmentänee EKP:n tulkinnan mukaan jo liian heikkoa hintojen nousua. Seuraavaksi EKP pelkää inflaation taittumista deflaatioksi. Suomeksi sanottuna kansalaisten ostamat tuotteet ja palvelut ovat kallistuneet vähemmän kuin EKP:n mukaan olisi tarpeen, ja seuraavaksi yleinen hintataso uhkaa painua laskuun. EKP:n ja euromaiden kansallisten keskuspankkien kanssa samaan eurojärjestelmään kuuluva Suomen Pankki luonnehtii deflaatiota inflaatiotakin vaarallisemmaksi talouden ilmiöksi. Tämä on samalla tavoin hämmentävä väite kuin alituisen inflaation kuvaaminen hintavakaudeksi. Inflaatio tarkoittaa SP:n mukaan yleensä tavaroiden ja palveluiden yleistä hinnannousua, joka johtaa rahan arvon alenemiseen. Deflaation SP määrittelee inflaation vastakohdaksi, jossa yleinen hintataso yhtäjaksoisesti laskee. Keskuspankin mukaan on vaarallista, jos hinnat ja palkat laskevat yleisesti ja rahan arvo nousee. Nämä ovat kiistanalaisia tulkintoja eivätkä taloustieteen tai -historian yksiselitteisesti todistamia tosiasioita. Toki tällaiset tulkinnat tukevat virallista inflaatioihannetta ja velkaantumista kannustavaa talousmallia. Taloustutkijat ovat väitelleet vuosikymmeniä, onko edes lievä inflaatio taloudelle eduksi vai sittenkin haitaksi. EKP:n ja useimpien muidenkin keskuspankkien mukaan lievä inflaatio kannustaa kasvua, mutta tämä on tulkinta eikä tosiasia. Vai pysyvät hinnat ajan mittaan vakaina? Suomen Pankin tulkinnat inflaation vaikutuksista ovat hieman hämmentäviä. SP:n mukaan inflaatio ja deflaatio ovat tärkeitä talouden ilmiöitä, joilla on haitallisia vaikutuksia talouteen. Inflaatiosta on sen mukaan monia haittoja, kuten taloudellisten päätösten vääristäminen, talouskasvun hidastaminen ja epäoikeudenmukaisuus. Inflaatio syö rahamääräisten säästöjen arvoa ja vahingoittaa varsinkin piensäästäjien asemaa. Tällaiset tulkinnat vaikuttavat johdonmukaisilta ja totuudenmukaisilta, mutta ne saattavat virallisen hintavakauden edellyttämän inflaatiopyrkimyksen erikoiseen valoon. Deflaation oloissa sen sijaan yleisen hinta- ja palkkatason lasku ja rahan ostovoiman kohoaminen on SP:n mukaan erityisen vaarallista siksi, että velat pitää maksaa takaisin arvokkaammalla rahalla kuin ne on otettu. Tämä velkojen maksaminen entistä arvokkaammalla rahalla on SP:n mukaan monesti johtanut velkakriiseihin ja konkurssien määrän kasvuun. Saman Suomen Pankin kuvauksen mukaan haitallisen inflaation ja vielä vaarallisemman deflaation välissä on kapea tavoitetila, johon EKP pyrkii: Hintavakaus vallitsee silloin, kun inflaatiota tai deflaatiota ei juuri ole eli kun hinnat eivät keskimäärin nouse eivätkä laske merkittävästi, vaan pysyvät ajan mittaan vakaina. Kyseinen Suomen Pankin kuvaus näyttää olevan melkoisen kaukana EKP:n virallisesta hintavakauden tulkinnasta. Hintojen tuplaantuminen muutaman vuosikymmenen välein vaikuttaa tyystin muulta kuin hintojen pysyminen ajan mittaan vakaina. Hyvää ja huonoa deflaatiota Markkinatalouden perusvire on pohjimmiltaan deflatorinen, sillä vapaa ja aito kilpailu yritysten välillä, tuottajien erikoistuminen ja vaikkapa entistä tehokkaampien tuotantomenetelmien kehittäminen ovat kaikki omiaan laskemaan hintoja. Samoin velka- ja pankkikriisien perusvire on deflatorinen, sillä kriisiä edeltäneen kuplan aikaisia suuruuden hulluja velkoja muuttuu velallisten vararikoissa luottotappioiksi ja voi kaataa pankkejakin vararikkoon. Yleinen hintataso pyrkii laskemaan, kun rahaa palaa tappioihin ja pakkomyynnit voimistavat laskupainetta. Osa rahan luonteeseen ja talouden hintailmiöihin paneutuneista taloustutkijoista tunnistaakin erikseen hyvän deflaation ja huonon deflaation. Teollisen vallankumouksen ja talouskasvun voimakkaan kiihtymisen 1800-luku oli valtaosin hyvän deflaation aikaa, jolloin talous ja kansakuntien varallisuus kasvoi voimakkaasti siitä huolimatta – tai osin sen ansiosta – että yleinen hintataso ennemmin laski kuin nousi tai pysyi edes ennallaan. Edes 1930-luvun lamavuosien huono deflaatio ei ollut alkuperäinen syy velkakriisiin, vaan kriisi alkoi velkakuplan puhkeamisesta, pörssiromahduksesta ja vararikoista. Deflatorinen noidankehä oli velkakriisin seuraus eikä syy. Taloustutkimus tai -historia eivät tuekaan EKP:n ja Suomen Pankin tulkintaa, jonka mukaan kuluttajahintojen lasku olisi yksiselitteisen haitallinen tai varsinkaan vaarallinen talouden ilmiö. Japanin kokemus ei pelkästään huono Japanin niin sanotut kadotetut vuosikymmenet eivät nekään ole kiistaton todiste deflaation vaarallisuudesta, vaikka Japanin talous on ollut valtaisan velkakuplan puhkeamisen jälkeen nyt runsaat 20 vuotta lievästi deflatorisessa taantumassa. Velkakupla tai sen puhkeaminen eivät johtuneet deflaatiosta, vaan sattuivat päin vastoin japanilaisittain epätavallisen nopean inflaation aikaan. Inflaatio hidastui ja taittui lievähköksi deflaatioksi vasta velkakuplan puhkeamisen jälkeen. Kuplan puhjettua Japanin yritykset ja kotitaloudet ryhtyivät maksamaan liian suuria velkojaan, jolloin taloudesta poistui rahaa enemmän kuin keskuspankki onnistui syöttämään uutta tilalle. Näin velkakriisi painoi kuluttajahintoja lievään laskuun eikä toisinpäin. Japanin viime vuosikymmenet eivät yksiselitteisesti osoita sitäkään, että lievä deflaatio olisi ollut pelkästään haitallinen ilmiö. Maan työttömyys on alle puolet euroalueen työttömyysasteesta, ja lievistä nimellispalkkojen laskuista huolimatta rahan ostovoiman kohoaminen on kasvattanut kotitalouksien reaaliansioita. Säästäjät ovat nollakoroista huolimatta nauttineet kehittyneen maailman korkeimpia reaalikorkoja. Eläkeläisten ja säästäjien rahat ovatkin Japanissa riittäneet jokapäiväiseen elämiseen entistä paremmin eivätkä suinkaan huonommin niin kuin käy euroalueella, jos EKP:n tavoittelema hintavakaus toteutuu. Keskuspankki päättää tulojen ja varojen jaosta Siinä Suomen Pankin tulkinta deflaation haitoista osuu oikeaan, että rahan arvon kohoaminen tekee velkojen maksamisesta entistä raskaampaa. Sekin on totta, että inflaation oloissa velkojen maksaminen on entistä keveämpää. Rahan arvon kohoaminen suosii säästäjiä ja velkojia mutta rasittaa velkaisia. Vastaavasti rahan arvon heikkeneminen rasittaa säästäjiä ja velkojia mutta suosii velallisia. Inflaatio suosii muiden velallisten lisäksi erityisesti valtiota ja kuntia, jotka hyötyvät velkataakan ja velanmaksun kevenemisen lisäksi toisellakin tapaa: inflaatio kasvattaa verotuloja. Verotus kohdistuu nimellisiin tuloihin ja hintoihin, joten inflaation hintoja ja palkkoja nostava vaikutus kasvattaa automaattisesti myös verotettavia tuloja ja hintoja. Näin ennallaan pysyvät veroasteet tuottavat lisää verotuloja sitä mukaa kuin hinnat ja palkat nousevat. Inflaatio ja deflaatio eivät olekaan pelkästään rahatalouden ilmiöitä. Ne ovat myös yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka vaikuttavat huomaamatta mutta vääjäämättä tulojen ja varallisuuden jakoon kansanosien välillä. Osaltaan EKP:n viimeviikkoinenkin hintavakauden nimissä tekemä korkopäätös siirsi hitusen varallisuutta säästäjiltä velallisille. Tämä rahan yhteiskunnallinen ulottuvuus on virallisen rahapolitiikan sivutuote – ja yllättävän tärkeä jäädäkseen osin harhaanjohtavien hintavakaustavoitteiden taakse piiloon. Jan Hurri / Taloussanomat 10.11.2013 06:05
Posted on: Sun, 10 Nov 2013 11:06:33 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015