Ote kirjasta Elämän rikkaus Kristuksessa:Jos hiukankin pääsemme näkemään Jumalan suunnitelmia, niin sanomme psalmilaulajan kanssa:Mikä onkaan ihminen, että häntä muistat. Raamattu antaa ymmärtää, että Jumala halajaa yhteyttä ihmiseen - oman sydämensä mukaiseen ihmiseen. Sen tähden Jumala loi ihmisen. Me tiedämme, että Aadam luotiin täydelliseksi. Hänestä ei mitään puuttunut, olihan hän Jumalan luoma. Hän oli pyhä, mutta koskematon. Hänellä oli henki, joka teki hänelle mahdolliseksi pysyä Jumalan yhteydessä. Hän saattoi myös kääntää Jumalalle selkänsä, jos halusi, sillä hänellä oli vapaa tahto. Tiedämme, minkä tien Adam valitsi. Hän valitsi tiedon puun. Siten hän tuli valinneeksi riippumattomuuden Jumalasta. Juuri riippumattomuus Jumalasta on kaiken hengellisen työn suurin vaara. Sentakia Jumala pyrkii hävittämään meidän itseluottauksemme ja omahyväisyytemme. Sitä Paavali tarkoittaa sanoessaan:Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin (2. Kor. 4:11). Ajanmittaan me emme pysty toimimaan Jumalasta riippumattomina. Tunnemme itsemme avuttomiksi. Emme uskalla ottaa askeltakaan, vaikka siihen olisi voimaakin. Syömällä tiedon puusta Aadam sai kyllä jotain voimaa itsenäiseen yrittämiseen, mutta se voima oli saatanan määräysvallan alaista. Tämän itsenäisen toimivallan me joudumme menettämään Herraa seuratessamme. Herra leikkaa sen pois, enää emme pysty toimittamaan mitään itsestämme käsin. Me elämme toisen voimasta ja saamme Häneltä kaiken. Kaikki tunnemme itseämme jonkin verran, mutta vain muutamat harvat kauhistuvat itseään. Aivan liian monet ovat paisuneet omassa minässään. Olemme suuria sielultamme ja mieleltämme. Siinä syy, miksi Kristuksen elämällä on niin vähän tilaa meissä. Meidän luontaisia kykyjämme ja voimiamme ei sinänsä voida käyttää Jumalan valtakunnassa. Katsotaanpa asiaa lähemmin. Tuolla on rakastettava ja hyväsydäminen ihminen. Hän on älykäs, järjestelykykyinen ja osaa arvioida asiat järkevästi. Ajattelemme mielessämme:Jos tuo pelastuisi, niin minkä toimivan kyvyn seurakunta hänestä saisikaan. Mitä hän voisikaan merkitä Herran asialle! Mutta maltahan! Mistä tämän hyvän miehen luonto on peräisin? Mistä tämä erinomainen järjestelytaito? Keneltä hänen arvostelukykynsä? Eivät ne ainakaan uudestisyntymisestä ole, koska hän ei ole uudestisyntynyt. Jeesuksella on asiassa jotain sanomista:Mikä lihasta on syntynyt, on liha (Joh.3:6). Kaikki, mitä ihmiselle ei ole lahjoitettu uudestisyntymisessä, vaan luonnollisessa syntymisessä, on lihaa ja korottaa ihmistä, ei Jumalaa. Oma voimamme on siinä, mitä m i n ä pystyn toimittamaan, mitä m i n ä olen itsessäni ja mitä luonnonlahjoja m i n ä olen saanut perinnöksi Aadamilta. Jokaisella meillä on nämä kyvyt. On tärkeää olla niiden alkuperästä tietoinen, jotta osaamme varoa niihin luottamasta. Vähänkin asiaan syventyessä huomaamme, että olemme tuoneet paljon vanhaan luomukseen kuuluvaa Jumalan valtakunnan työhön. Ajatellaanpa vain puhujanlahjoja. On synnynnäisiä puhujia, selkeäsanaisia ja vakuuttavia. Eräänä päivänä joku tällainen kääntyy ja, kysymättä Herralta miehen hengellistä kypsyyttä, me kohotamme hänet puhujan paikalle ja teemme hänestä sanan julistajan. Me rohkaisemme tällaisia julistajia ja erehdytämme heidät näin käyttämään luontaisia lahjojaan Pyhän Hengen työhön. Pian kääntymiseni jälkeen jouduin julistamaan evankeliumia Kiinan maaseudulla. Olin saanut hyvän koulutuksen ja tunsin Jumalan sanaakin melkoisesti, niin että omasta mielestäni olin pystyvä ja pätevä opettamaan maalaisia, joista suurin osa oli lukutaidottomia. Ennenpitkää kuitenkin ihmeekseni huomasin, että monet maalaisnaiset, lukutaidottomuudestaan huolimatta, hyvin tunsivat Herran. Minä tunsin kirjan, mutta he tunsivat Hänet, josta kirja kertoo. Minulla oli paljon lihassa, heillä Hengessä. Miten paljon lieneekään opettajia, jotka, kuten minä tuolloin, opettavat toisia luontaisin, lihallisin varustuksin. Kerran tapasin veljen, joka nuoruudestaan huolimatta oli jo paljon oppinut Herrasta. Hän oli kokenut paljon vaikeuksia. Kysyin häneltä, mitä erikoista Herra oli näinä aikoina hänelle opettanut. Vain yhden asian, hän vastasi, etten voi tehdä mitään ilman häntä. - Tarkoitatko, ettet yleensäkään voi tehdä mitään? - En. Olen itsevarma ja oikeastaan pystyn aikaansaamaan yhtä ja toista ja siinä pulma onkin. Herra näyttää nyt, että kaikki, mitä olen tehnyt tai voin tehdä ilman häntä, on aivan arvotonta. Sen ymmärtämiseen meidän kaikkien on tultava. En tarkoita, ettemme mekin pystyisi yhteen ja toiseen. Tottakai! Voimme pitää kokouksia, rakentaa kirkkoja ja matkustaa lähetysasioissa maailman ääriin. Näennäisesti tuo voi kantaa hedelmääkin. On hyvä kuitenkin muistaa, ettei mikään lihasta syntynyt yllä hengelliselle tasolle, miten vakavasti ja hartaasti pyytäisimmekin sille Herran siunausta ja itsekin yrittäisimme parastamme. Alkuperä ratkaisee, saavutetaanko tavoite vai ei. Mikään, mikä lihasta on syntynyt, ei muutu hengelliseksi parannusmenetelmin. Mikä lihasta on, on liha ja pysyy lihana. Liha ei hyödytä mitään. Ainoastaan se, mikä on ylhäältä, on pysyvää.
Posted on: Mon, 04 Nov 2013 03:30:57 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015