Ote kirjasta Elämän rikkaus Kristuksessa:"Moni luulee pyhityksen tapahtuvan siten, että kaikki negatiivinen elämästämme poistetaan. Ei! Pyhitys tapahtuu siten, että meidät pannaan kokonaan syrjään. Vanha Testamentti osoittaa, että ihmistä voidaan pitää pyhitettynä vasta sitten, kun hän kuuluu Herralle kokonaan. Hänen täytyy myöntyä pantavaksi syrjään Jumalan varalle. Pyhitys on Herralle erotettuna olemista. Itsensä antaminen täydellisesti Kristukselle on pyhyyttä. Ihmisen täytyy olla syvästi tietoinen läpikotaisin Jumalalle kuulumisestaan, ennen kuin hän voi antautua Jumalan aseeksi. Tämä antautuminen tapahtuu tietoisesti. Tulkoon se päivä, jona me todella jättäydymme hänen käsiinsä! Siitä hetkestä kuulumme hänelle emmekä enää ole itsemme omat. Tämä ei suinkaan merkitse vihkiytymistä saarnaajaksi tai lähetystyöntekijäksi. Monet saattavat toimia lähetyssaarnaajina siksi, että he eivät ole vihkiytyneet Jumalalle. He ovat "vihkineet" ristiinnaulitsemattoman oman minänsä, luonnolliset lahjansa Jumalan työhön, mutta tämä ei suinkaan ole todellista antautumista. Mihin meidän on sitten vihkiydyttävä? Ei kristilliseen työn tai palveluun, vaan Jumalan tahdolle - olemaan ja tekemään, mitä hän tahtoo. Daavidilla oli monta mahtavaa ja voimakasta miestä valtakunnan palveluksessa. Jotkut olivat sotapäälliköitä, jotkut ovenvartijoita sen mukaan, mihin kuningas näki heidät sopivan. Meidän tulee olla valmiina sotapäälliköksi tai ovenvartijoiksi sen mukaan, miten Jumala määrää. Jos olet kristitty, on Jumala suunnitellut määrätyn elämäntien sinulle - juoksun, niin kuin Paavali sitä kutsuu (2. Tim. 4:7). Ei vain Paavalin, vaan jokaisen kristityn tie on tarkkaan Jumalan suunnittelema. Sen vuoksi on tärkeää, että jokainen meistä tuntee Jumalan osoittaman tien ja vaeltaa sillä. "Herra, minä annan itseni sinulle pyytäen, että opastaisit minut sille tielle, minkä olet määrännyt ja auttaisit vaeltamaan sillä." Tämä on todellista antautumista. Jos me elämästä erotessamme voimme sanoa Paavalin tavoin: "Olen juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt", olemme todella autuaita. Ei ole mitää traagisempaa kuin elämän loppuessa tietoisuus, että olemme vaeltaneet väärää tietä. Meillä on vain yksi elämä maan päällä, ja meidän vallassamme on sen muotoutuminen. Jos etsimme omaa tyydytystämme, ei elämämme koskaan kirkasta Jumalaa. Kuulin kerran pyhitetyn kristityn sanovan:"Minä en toivo mitään itselleni, toivon kaiken Herralle". Kysymys on meidän tahdostamme. Minun voimakkaan, itsekkään tahdon on alistuttava ristin käsittelyyn. Emme saata odottaa, että räätäli ompelee meille uuden puvun, ellemme annan hänelle kangasta. Muurari ei rakenna meille taloa, ellemme anna hänelle rakennusaineita. Emme voi odottaa, että Herran elämä ilmenisi meidän kauttamme, ellemme anna itseämme täydellisesti hänen hallintaansa. Ilman ehtoja, ilman vastustusta, on meidän antauduttava hänelle, kaikkivaltiaalle Jumalalle. "Antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi" Room. 6:13. Me kuulumme Herralle. Emme ole enää itsemme omia, vaan KAIKESSA tunnustamme hänen täyden valtansa ja omistusoikeutensa meihin.
Posted on: Mon, 19 Aug 2013 02:26:58 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015