Pieni tarina siitä, miten tekemätön työ piilokalvaa mieltä Käytännön elämässä Elovirkku käy vanhusten kodeissa kuntouttamassa heitä omien mielekkäiden tekemisten kautta. Asiakastyön ulkopuolella ohjaaja-yrittäjänä tulee kuitenkin opiskeltua sekä liikkeenjohtamista että elämäntaitoa. Tänään tuli oivallus, joka liittyi sekä viimeistelemättömään työhön että virallisluontoisen kirjallisen ilmaisun luomisen tuskaan. Sosiaalipalveluja (kuten vanhuksille kotiin vietävää apua) tarjoavien yritysten täytyy laatia omavalvontasuunnitelma. Uudelle yritykselle on annettu puoli vuotta aikaa täyttää Valviran laatima 12-sivuinen lomake. Olin täyttänyt lomakkeen kesän kauneimpien päivien aikana, mutta ehkä helle aiheutti viime metreillä turhautumisen ja blanketin viimeistely ja läpikäyminen jäi "seuraavaan päivään". Seuraavana päivänä oli kuitenkin muuta tärkeää, kuten jätskin syöntiä. Koko omavalvontasuunnitelma painui taka-alalle, kun helteiden helliessä yritin pitää paketin kasassa ja satsasin asiakastyöhön. Aurinko kuumottaa, eikä autossa ole ilmastointia. Aivot sulaa. Hirveästi hyviä syitä, jotka painavat keskeneräisenä kalvavan työn mielessä yhä syvemmälle. Vasta kun meitä sosiaalialan yrityksiä valvova taho ilmoitti tulevansa kylään, syvällä mielessä uinunut ja kovasti piiloahdistusta aiheuttanut keskeneräinen lomakeasia ponnahti pintaan. Katsoin kalenterista päivän (en tietenkään samalle viikolle, joka oli jo täytetty oman mittapuuni mukaan), läheltä Valvovan kyläilyä ja sen päivän aamuna otin itseäni niskasta kiinni ja istuin työpöydän ääreen. Puuttuvat päivämäärät löytyivät siististi mapitetuista papereista. Google löysi puuttuvat yhteystiedot. Lisäsin omasta päästä pari tavoiteltavaa päivitysajankohtaa ja se oli siinä. Ei lainkaan iso juttu, eikä yhtään sen kokoluokan juttu, että olisi kannattanut piiloahdistua moisesta puuhasta viikkotolkulla. Puhun tässä piiloahdistuksesta, sillä en voinut edes kuvitella asian vaivaavan mieltäni näin paljon. Olen ihmetellyt viime viikkoina, että mihin kesä taas hävisi. Piiloahdistus taisi vetää pimennysverhot minun ja kesän väliin, mutta onneksi asia on nyt hoidettu. Elokuu vetelee viimeisiään, mutta minulla alkoi nyt kesä. Mieli on keveä kuin koululaisella Suvivirren jälkeen. Jospa haen asiakkaan luokse mennessäni kaupasta jätskin ja herkuttelen sen ilman tunnontuskia. Mitä tästä opinkaan... Työt kannattaa hoitaa kun ne mieleen juolahtaa. Yrittäjän(kin) täytyy osata pitää vapaata ja työntää aivot lomalle. Iso työ onkin pieni, kun siihen käy käsiksi. Lehmäkin syödään suupala kerrallaan. Aurinkoista päivää! Toivoo Mira, lähihoitaja ja elämän oppilapsi
Posted on: Wed, 28 Aug 2013 08:16:26 +0000
Trending Topics
Recently Viewed Topics
© 2015