Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila, jota luonnehtii uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Työuupumus ei ole sairaus, mutta siihen liittyy riski sairastua mm. masennukseen, unihäiriöihin, päihdehäiriöihin ja stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin. Työuupumuksen on myös todettu lisäävän työkyvyttömyyden riskiä. Työuupumuksen esiintyvyys väestössä vaihtelee jossain määrin työelämän yleisen tilanteen mukaan. Vuonna 2011 työssä käyvistä suomalaisista miehistä 2 % kärsi vakavasta ja 23 % lievästä työuupumuksesta. Vastaavasti 3 % naisista kärsi vakavasta ja 24 % lievästä työuupumuksesta. Työuupumuksen ilmeneminen Työuupumuksella on kolme erityispiirrettä: uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys ja alentunut ammatillinen itsetunto. Lisäksi uupuneella esiintyy yleensä myös runsaasti yleisiä stressioireita. Kokonaisvaltainen ja yleistynyt väsymys kertyy pitkään jatkuneesta pinnistelystä tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Väsymys ei enää hellitä vapaa-aikana normaalilla levolla eikä liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin. Kyynistyminen tarkoittaa, että epäilee oman työn merkitystä ja kokemus mielekkyydestä katoaa. Kyynistyminen toimii eräänlaisena puolustuskeinona mahdottomassa työtilanteessa, mutta se ei ole tahdonalainen valinta. Ihmissuhdetyössä kyynistyminen saattaa ilmetä myös suhteessa asiakkaisiin, esimerkiksi mekaanisena suhtautumisena, kun taas muissa töissä se ilmenee lähinnä suhteessa työhön ja sen merkitykseen. Ammatillinen itsetunto koostuu siitä, että kokee pystyvänsä työhönsä. Pystyvyyden ja aikaansaamisen kokemukset vähenevät työuupumuksen kehittyessä. Aikaansaaminen koetaan huonommaksi omaan aiempaan ja muiden suoriutumiseen verrattuna. Työuupumuksen arviointi Työuupumuksen esiintymistä voidaan arvioida kyselylomakkeilla. Suomessa on käytössä Maslachin yleinen työuupumuksen arviointimenetelmä (MBI-GS) ja Bergen Burnout Indicator (BBI-15). MBI-GS sopii kaikille ammattiryhmille ja BBI-15 kokemuksen mukaan lähinnä toimihenkilöille. Molemmat menetelmät on alun perin kehitetty ensisijaisesti ryhmäkäyttöön. Yksittäisen työntekijän työuupumuksen arvioinnissa kyselylomakkeita käytetään yhdessä haastattelun kanssa. Haastattelussa selvitetään työntekijän oireilun laatua, työolosuhteita ja työssä tapahtuneita muutoksia sekä terveydentilaa ja muuta elämäntilannetta. Työuupumukselle ei ole olemassa yksiselitteisiä määritelmiä eikä raja-arvoja. Suomessa käytössä olevan luokituksen mukaan vakavalla työuupumuksella tarkoitetaan oireilua keskimäärin viikottain tai useammin ja lievällä työuupumuksella oireilua keskimäärin kuukausittain. Lääketieteellisissä tautiluokituksissa työuupumusta ei määritellä sairaudeksi vaan se ilmoitetaan diagnoosin yhteydessä lisäkoodilla (ICD-10: Z73.0), joka kertoo, että henkilöllä on elämäntilanteen hallintaan liittyvä ongelma. Työuupumukseen altistavia tekijöitä Työuupumuksen taustalta löytyy yleensä motivoituneen työntekijän ja hyvinvoinnin kannalta epäedullisten työolosuhteiden välinen ristiriita. Tila on kehittynyt työuupumukseksi, koska tilanteeseen ei ole löytynyt ratkaisua työntekijän tai työyhteisön riittämättömien selviytymiskeinojen vuoksi. Työuupumukseen johtavia tekijöitä löytyy siis yleensä niin työstä kuin työntekijästäkin Työuupumukseen liittyviä työolosuhteita luonnehtivat liialliset työn vaatimukset yhdistyneinä vähäisiin työn voimavaroihin (esimerkiksi joustomahdollisuudet tai esimiehen tuki). Erityisesti liian suuri työmäärä, rooliristiriidat ja -epäselvyydet, vähäiset vaikuttamismahdollisuudet, vähäinen sosiaalinen tuki ja koettu epäoikeudenmukaisuus työssä ovat yhteydessä työuupumuksen kehittymiseen. Työntekijän ominaisuuksia, jotka voivat altistaa työuupumukselle, ovat liialliset itselle tai työlle asetetut vaatimukset ja voimakas velvollisuudentunto sekä vähäiset tai haitalliset selviytymiskeinot stressitilanteessa. Viime mainittuja ovat esimerkiksi taukojen laiminlyönti ja työpäivän jatkuva venyttäminen yrityksenä selviytyä ylimitoitetusta työtaakasta tai yritys rentoutua vaikkapa alkoholin avulla. Niin työntekijän yksilölliset ominaisuudet kuin elämäntilanteeseen liittyvät tekijät eivät yleensä yksinään aiheuta työuupumusta vaan niillä on yhteisvaikutus työolojen kanssa. Kun työkuormitus on epäedullista, yksilölliset ja elämäntilanteeseen liittyvät tekijät voivat nopeuttaa tai hidastaa työuupumuksen kehittymistä. Työuupumuksen ehkäisy Työpaikoilla työuupumusta ehkäistään parhaiten huolehtimalla työolosuhteiden säännöllisestä arvioinnista ja jatkuvasta kehittämisestä sekä toimivista käytännöistä epäkohtien puheeksiottamiseksi. On suositeltu, että työnantajat laativat yhteistoiminnassa toimintamallit työkyvyn tueksi. Esimerkiksi varhaisen tuen malliin kirjataan hälytysmerkit, joihin puututaan, ja toimintatapa hälytysmerkkien esiintyessä. Kansaneläkelaitos korvaa pakollisen työterveyshuollon kuluista ylemmän korvausluokan mukaisesti (60 %) niille työnantajille, joilla on käytössään työkyvyn tuen mallit. Silloin, kun tilanteeseen päästään puuttumaan varhain, ratkaisut ongelmiin löytyvät parhaiten sieltä, missä ongelmat ovat kehittyneet. Esimerkiksi työyhteisön ristiriitatilanne saadaan ratkottua osapuolten kesken esimiehen johdolla ja tarvittaessa myös työterveyshuollon tuella, kun se käsitellään avoimesti ajoissa ennen kuin haitallisia stressioireita pääsee kehittymään ja ristiriita monimutkaistuu. Työturvallisuuslain 25§ ohjeistaa työnantajaa selvittämään ongelmallisen tilanteen, mikäli esimiehen tietoon tulee, että työntekijä kuormittuu työssään terveyttä vaarantavalla tavalla. Tällöin esimiehen tulee käynnistää toimenpiteet terveysvaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Työnantaja voi pyytää asiantuntijatukea työterveyshuollosta. Työntekijöiden on hyvä huolehtia omasta palautumisestaan päivittäin. Työajan noudattaminen, riittävä lepo ja terveelliset elämäntavat sekä muu mieluisa ja virkistävä vapaa-ajan tekeminen vastapainona työlle mahdollistavat voimavarojen riittävyyden. Työssä kohdatut tai havaitut epäkohdat on otettava esimiehen kanssa puheeksi ja sen jälkeen osallistuttava yhteistoimintaan toimivan ratkaisun löytymiseksi. Mikäli työtilanne aiheuttaa oireilua ja hoidon tai sairausloman tarvetta, työntekijä voi pyytää selvitystä työkuormituksestaan työterveyshuollosta. Työuupumuksen hoito Pysyvä toipuminen työuupumuksesta edellyttää toimia sekä työntekijän voimavarojen vahvistamiseksi että työperäisten taustatekijöiden korjaamiseksi. Niin kauan kuin työntekijä on toimintakykyinen, selvittelyn painopiste on toisaalta työtilanteen arvioimisessa ja muutosten aikaansaamisessa työntekijän ja lähiesimiehen kesken ja toisaalta pääosin työntekijän itsenäisesti toteuttamissa elämäntapamuutoksissa. Etenkin ihmissuhdetyössä ulkopuolisesta työnohjauksesta voi olla apua. Jos työn rajaaminen ja elämäntapojen muuttaminen tuntuu vaikealta, työterveyspsykologin konsultaatio voi auttaa selkeyttämään tilannetta. Mikäli työntekijän työkyky on alentunut tai työntekijä on huolestunut terveydestään, työntekijän kannattaa hakeutua työterveyslääkärin vastaanotolle. Työterveyslääkäri arvioi terveydentilaa, työolojen vaikutusta terveyteen ja hoidon tarvetta. Työuupumukseen voi sen pitkittyessä liittyä sairauksia ja mielenterveysongelmia (varsinkin masennusta, ahdistushäiriöitä ja päihdeongelmia). Siksi työuupumuksen yhteydessä tulisi aina selvittää, onko henkilöllä samanaikaisesti muita sairauksia. Esimerkiksi jos ihminen kokee kadottaneensa mielihyvän ja kiinnostuksensa muihinkin kuin työasioihin, saattaa henkilöllä olla sairautena masennus, joka vaatii aina aktiivista hoitoa. Työterveyslääkäri pystyy parhaiten arvioimaan sairausloman tarpeen. Työuupumus ei kuitenkaan koskaan ole yksinään sairausloman peruste. Sen sijaan työuupumukseen liittyvä unettomuus, ahdistuneisuus, keskittymis- ja muistivaikeudet tai muut oireet saattavat vaatia lääketieteellisiä hoitotoimenpiteitä. Mikäli oireet selvästi alentavat tai merkittävästi rajoittavat työstä selviytymistä, lyhytaikainen sairausloma voi olla perusteltu. Tällöinkin oireiden on täytettävä jonkin sairauden diagnostiset määritteet (esimerkiksi ei-elimellinen unihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, sopeutumishäiriö tai masennustila). Joissain tapauksissa sairauslomaa parempi vaihtoehto on tukea työssä pysymistä järjestämällä väliaikaisia työjärjestelyjä, kuten keventää työtä tai lyhentää työaikaa. Työuupumuksesta toipumiseksi tarvitaan aina työkuormituksen ja stressinhallintakeinojen selvittelyä ja muokkaamista. Siinä työterveyspsykologinen asiantuntemus on tarpeen. Työterveyshuolto voi myös järjestää työterveysneuvottelun yhdessä työntekijän ja esimiehen kanssa. Työterveysneuvottelun voi kutsua koolle esimies, työntekijä tai työterveyshuolto. Neuvottelussa on tarkoitus sopia terveyttä ja työhyvinvointia tukevista työjärjestelyistä. ....KEVYTTÄ ILTALUKEMISTA...
Posted on: Thu, 05 Dec 2013 00:40:07 +0000